Pieni, punainen soittorasia hopeisilla koristuksilla. Täydellinen löytö kirpputorilta, joka maksoi vain neljä euroa! Olin todella innoissani löydöstä. Tosin minulla oli vähän painostava tunne rinnassa, kun katseellani kohtasin soittorasian pehmolelun takaa ylähyllyltä. En kuitenkaan miettinyt asiaa sen kummemmin, koska takana oli muutenkin vähän omituinen päivä.. menin maksamaan ostokseni, ja lähdin kirpputorilta. Outo tunne hiipi kehooni kävellessäni kotiin päin. Oli syksy, viileä ja hämärä tiistai-ilta. Siksi pistin tunteen väsymyksen ja vainoharhaisuuden piikkiin. Kun vihdoin pääsin kotiin, laitoin soittorasian makuuhuoneen pöydälleni. Menin sen jälkeen suihkuun. Kuitenkin kun peseydyin kaikessa rauhassa, se sama selkäpiitä karmiva tunne palasi hiljalleen kehooni. Avasin silmäni nopeasti ja näin suihkuverhoni raosta kurkistavan pään. Se oli naisen pää? Jolla oli pitkät tummat hiukset takertuneena märkään ihoon. Sillä oli virne naamallansa, isot silmät ja leveä suu josta paljastui terävä hammasrivi. Näky oli kamala enkä varmasti saisi sitä koskaan pois mielestäni. Olin paniikissa ja kun olin lähtemässä suihkusta, pää katosi. Avasin verhon kunnolla ja ketään ei ollut missään. Mietin mitä oli juuri tapahtunut ja että kuvittelinko kaiken, vaikka tiesin varsin hyvin mitä olin juuri nähnyt. Peseydyin nopeasti, puin ja kävelin kohti makuuhuonettani. Menin katsomaan soittorasiaani ja mitään kummallista siinä ei päällepäin näkynyt, kunnes löysin pienestä raosta muistilapun palan. Siihen oli kirjoitettu outo lause, josta en tajunnut mitään. Ajatuksissani lausuin sanat ääneen, ja kun tajusin mitä olin tehnyt olin peloissani. Tapahtumat, lappu ja soittorasia eivät voineet olla sattumaa. Olin varma että soittorasiaan olisi liitetty jokin kirous. Lapun sanoista minulla ei kuitenkaan ollut tietoa. Yritin googlettaa lausetta mutta en löytänyt hakutuloksia. Olin todella väsynyt enkä pystynyt ajattelemaan järkevästi, joten päätin ottaa unilääkkeen ja mennä nukkumaan. Ja ei, en todellakaan jäänyt kotiini yöksi, vaan menin parin minuutin kävelymatkan päässä asuvan kaverini luokse. Nukuin onneksi sikeästi, mutta kun aamulla heräsin aloin muistella uniani. En yleensä muista niitä, mutta tänä aamuna muistin melkein jokaisen. Uneni mitä näin olivat sairaimpia ja oudoimpia, joita olin koskaan nähnyt.. Mikään ei käynyt niissä järkeen, mutta muistan selkeästi yhden pienen yksityiskohdan jokaisesta unestani. Jonkun nurkan tai esineen takaa kurkisti joka kerta se sama, hirveä pää. Hiukset roikkuivat vapaana ja virnistys kasvoi joka kerta kun kohtasin sen katseellani pimeydestä. Lähdin melkeinpä heti herättyäni kotia kohti, ja kun pääsin huoneeseeni nappasin rasian (joka onneksi oli samassa kohdassa mihin sen viimeksi jätin, eli makuuhuoneeni pöydällä.) mukaani ja lähdin ulos. Viima kulki syksyisessä ilmassa lävitseni. Kävelin jonkun aikaa, ja kun löysin sopivan paikan joka oli tarpeeksi kaukana kotoani, kaivoin pienen kuopan maahan ja laitoin soittorasian sinne. Ripottelin myös vähän suolaa rasian päälle varmuudeksi. Pari päivää tapahtumien jälkeen oloni oli jo paljon parempi, eikä mitään kummallista enää onneksi tapahtunut, paria juttua lukuunottamatta.. Ensiksi, se tunne, että jokin tuijottaisi, ei ikinä lähtenyt. Toiseksi, saatoin joskus nähdä pään kurkistamassa oven raosta öisin. Lähdin paikkaan johon hautasin rasian, ja poltin sen, toivoen että loputkin oudot asiat loppuisivat. Olento katosi ja samoiten tuijotus.
1 vuosi myöhemmin;
Tänään sattui kummallinen juttu! Löysin ulko-oveni takaa pienen punaisen soittorasian kauniilla hopeisilla koristuksilla…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti